Toistaiseksi viimeiset Härkämäen kaivaukset koululaisten kanssa toteutuivat lokakuussa. Aiemmin keväällä olimme kaivaneet koululaisten ja kyläläisten kanssa koeojan, joka alunperin piti tehdä asumuspainanteen vallin läpi. Koska asumuspainanne on ainutlaatuinen kohde Varsinais-Suomessa, päädyimme yhteistyössä museoviranomaisten kanssa siirtämään ojaa niin, ettei varsinaisen asumuksen jäännös vaurioitunut.
Kävimme 26.10.2022 lokakuisena keskiviikkona 16 koululaisen ja heidän opettajansa kanssa koekuopittamassa asuinpaikkaa. Kaikkiaan kuusi koekuoppaa kaivettiin noin 20 metrin välein asumuspainanteesta kaakkoon kohti Kokkilantietä. Tavoitteena oli selvittää, kuinka laaja asuinpaikka on. Vilkkaat ja ehtiväiset 7. luokan oppilaat kaivoivat koekuoppia sen verran reippaasti, että kaksi työnohjaajaa olivat ajoittain helisemässä, mutta ehtivät kuitenkin tekemään myös havaintoja asuinpaikasta.
Kiinnostavin koekuoppa oli ensimmäiseksi avattu kuoppa asumuspainanteen keskikohdasta noin 20 metriä kaakkoon. Se sijaitsi asumuspainannetta ympäröivän harjanteen reunaosassa. Siitä löytyi kvartsi- ja kivilaji-iskos sekä merkillinen, muutaman millin paksuinen liuske-esine, lähinnä ehkä hioin. Merkillinen siksi, että se on kooltaan noin 3x8 cm, mutta lappeet ovat muokkaamattomia ja hiomajälkiä on sen kolmella ohuella kyljellä. Vastaavaa en ole aiemmin nähnyt emmekä osanneet arvata käyttötarkoitusta.
Ykköskuoppa osui ilmeisesti lieden reunaan, sillä siinä erottui kahdessa seinämässä hiilistä maata 20 cm syvyydellä. Muut kuopat olivat löydöttömiä, mutta parissa maa oli vahvasti kulttuurikerroksen oloista. Jos kuuden koekuopan perusteella voi esittää arvauksia, niin näyttää siltä, että paikalla on ollut kaksi asutusta, toinen asumuspainanteen ympäristössä ja toinen vajaa sata metriä kaakkoon omakotitalon ympäristössä, josta on löytynyt iskoksia, mutta ainoastaan maanpinnan rikkoutuneita kohtia tarkasteltaessa. Tälle alueelle tehdyssä koekuopassa maa oli voimakkaan punaista, mutta silti löydötöntä.
Aivan perustason tutkittavaa on vielä tekemättä, sillä esimerkiksi nyt kuopitetusta alueesta itään on varmasti asutusjäännöksiä löydettävissä. Katsotaan, jatkammeko tutkimuksia koululaisten kanssa vielä keväällä.
Kuvia löydöistä julkaisemme blogissa myöhemmin.
Alla kaksi kuvaa koekuopasta 1, jossa näkyy kuopan kulmauksessa linssimäinen hiilimaan alue, liesi, Muuten maa on tyypillistä kivikautista kulttuurikerrosta eli punertavaa maata, johon on jaloista sekoittunut mm. hiiltä, aterianjätteitä yms.
Koululaisten tunnelmia ja mielipiteitä kenttätöistä:
- Ihan kiva paikka. Olis ollu kiva löytää jotain
- Oli ihan kivaa, mutta oli tylsää, koska ei löytynyt oikein mitään
- Päivä oli tosi kiva. Löysin kvarttikive
- Päivä oli hauska ja erilainen
- Oli ihan kivaa. Jäi mieleen monta tylsää asiaa. Löytyi paljon KIVIÄ!
- Liikaa kiviä, ei löytynyt mitään, en pitänyt
- Oli ihan kiva päivä, vaikka ötökät söi minua ja en löytänyt mitään, joka oli surullista, mutta oli kivaa kaivaa kuoppaa.
- Päivä oli mitä huonoin, koska metsä oli märkä ja puista tippui vettä. Emme löytäneet yhtään löytöjä ja kaivaminen oli rankkaa.
- Ihan ok, mutta tylsää, koska ei löytynyt mitään. Oli myös aika märkää ja ihan liikaa kiviä sekä jotain itikoita oli ihan liikaa
- Kaivaminen oli vähän tylsää, mutta kun löysi jotain, se oli kivaa.
- Oli kiva päivä, vaikka sukat ja kengät kastui eikä kuopasta löytynyt muuta kuin kiviä. Niin kyllä siellä oli silti tosi hauskaa, kun sai olla ystävien kanssa.
- Sää oli hiukan kostea ja märkä. Löytöjä tuli vain tietyiltä alueilta. Kun tuli löytöjä, ne oli mielenkiintoisia, vaikka löytö ei ollut oma
- Kaivauksilla oli kivaa! Löydettiin kvartsi ja tryffelisieni ja se oli ihan sikahieno.
- Kaivaminen oli hiukan raskasta. Meijän kuoppa oli 50x50 cm
- Metsä oli melko märkä, koska siellä tihutti ihan hiukan. Me ehdittiin aloittaa toinen kuoppakin. Olin muuten 5000-vuotta vanhassa kaivauksessa. Suosittelen. Kaivaukset oli Pöylässä. Oli mielenkiintoinen retki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti