HÄRKÄMÄEN SYKSY

Toistaiseksi viimeiset Härkämäen kaivaukset koululaisten kanssa toteutuivat lokakuussa. Aiemmin keväällä olimme kaivaneet koululaisten ja kyläläisten kanssa koeojan, joka alunperin piti tehdä asumuspainanteen vallin läpi. Koska asumuspainanne on ainutlaatuinen kohde Varsinais-Suomessa, päädyimme yhteistyössä museoviranomaisten kanssa siirtämään ojaa niin, ettei varsinaisen asumuksen jäännös vaurioitunut.

Koeojasta löytyi niukasti kivikautista materiaalia: yksi hiotun kiviesineen pintasäle ja pari kulunutta keramiikan palaa jotka osoittavat, että liikutaan radiohiiliajoituksen kanssa samalla aikatasolla.

Kävimme 26.10.2022 lokakuisena keskiviikkona 16 koululaisen ja heidän opettajansa kanssa koekuopittamassa asuinpaikkaa. Kaikkiaan kuusi koekuoppaa kaivettiin noin 20 metrin välein asumuspainanteesta kaakkoon kohti Kokkilantietä. Tavoitteena oli selvittää, kuinka laaja asuinpaikka on. Vilkkaat ja ehtiväiset 7. luokan oppilaat kaivoivat koekuoppia sen verran reippaasti, että kaksi työnohjaajaa olivat ajoittain helisemässä, mutta ehtivät kuitenkin tekemään myös havaintoja asuinpaikasta.

Kiinnostavin koekuoppa oli ensimmäiseksi avattu kuoppa asumuspainanteen keskikohdasta noin 20 metriä kaakkoon. Se sijaitsi asumuspainannetta ympäröivän harjanteen reunaosassa. Siitä löytyi kvartsi- ja kivilaji-iskos sekä merkillinen, muutaman millin paksuinen liuske-esine, lähinnä ehkä hioin. Merkillinen siksi, että se on kooltaan noin 3x8 cm, mutta lappeet ovat muokkaamattomia ja hiomajälkiä on sen kolmella ohuella kyljellä. Vastaavaa en ole aiemmin nähnyt emmekä osanneet arvata käyttötarkoitusta.

Ykköskuoppa osui ilmeisesti lieden reunaan, sillä siinä erottui kahdessa seinämässä hiilistä maata 20 cm syvyydellä. Muut kuopat olivat löydöttömiä, mutta parissa maa oli vahvasti kulttuurikerroksen oloista. Jos kuuden koekuopan perusteella voi esittää arvauksia, niin näyttää siltä, että paikalla on ollut kaksi asutusta, toinen asumuspainanteen ympäristössä ja toinen vajaa sata metriä kaakkoon omakotitalon ympäristössä, josta on löytynyt iskoksia, mutta ainoastaan maanpinnan rikkoutuneita kohtia tarkasteltaessa. Tälle alueelle tehdyssä koekuopassa maa oli voimakkaan punaista, mutta silti löydötöntä.

Aivan perustason tutkittavaa on vielä tekemättä, sillä esimerkiksi nyt kuopitetusta alueesta itään on varmasti asutusjäännöksiä löydettävissä. Katsotaan, jatkammeko tutkimuksia koululaisten kanssa vielä keväällä.

Kuvia löydöistä julkaisemme blogissa myöhemmin.

Alla kaksi kuvaa koekuopasta 1, jossa näkyy kuopan kulmauksessa linssimäinen hiilimaan alue, liesi, Muuten maa on tyypillistä kivikautista kulttuurikerrosta eli punertavaa maata, johon on jaloista sekoittunut mm. hiiltä, aterianjätteitä yms. 

Koululaisten tunnelmia ja mielipiteitä kenttätöistä:

• Ihan kiva paikka. Olis ollu kiva löytää jotain
• Oli ihan kivaa, mutta oli tylsää, koska ei löytynyt oikein mitään
• Päivä oli tosi kiva. Löysin kvarttikive
• Päivä oli hauska ja erilainen
• Oli ihan kivaa. Jäi mieleen monta tylsää asiaa. Löytyi paljon KIVIÄ!
• Liikaa kiviä, ei löytynyt mitään, en pitänyt
• Oli ihan kiva päivä, vaikka ötökät söi minua ja en löytänyt mitään, joka oli surullista, mutta oli kivaa kaivaa kuoppaa.
• Päivä oli mitä huonoin, koska metsä oli märkä ja puista tippui vettä. Emme löytäneet yhtään löytöjä ja kaivaminen oli rankkaa.
•  Ihan ok, mutta tylsää, koska ei löytynyt mitään. Oli myös aika märkää ja ihan liikaa kiviä sekä jotain itikoita oli ihan liikaa
• Kaivaminen oli vähän tylsää, mutta kun löysi jotain, se oli kivaa.
• Oli kiva päivä, vaikka sukat ja kengät kastui eikä kuopasta löytynyt muuta kuin kiviä. Niin kyllä siellä oli silti tosi hauskaa, kun sai olla ystävien kanssa.
• Sää oli hiukan kostea ja märkä. Löytöjä tuli vain tietyiltä alueilta. Kun tuli löytöjä, ne oli mielenkiintoisia, vaikka löytö ei ollut oma
• Kaivauksilla oli kivaa! Löydettiin kvartsi ja tryffelisieni ja se oli ihan sikahieno.
• Kaivaminen oli hiukan raskasta. Meijän kuoppa oli 50x50 cm
• Metsä oli melko märkä, koska siellä tihutti ihan hiukan. Me ehdittiin aloittaa toinen kuoppakin. Olin muuten 5000-vuotta vanhassa kaivauksessa. Suosittelen. Kaivaukset oli Pöylässä. Oli mielenkiintoinen retki.

Kokkilan Härkämäen asuinpainanne on varmistunut kivikautiseksi.

SSS 2.7 

Kokkilan Härkämäestä neljä vuotta sitten löytynyt asuinpainanne on varmistunut 5050 vuotta vanhaksi eli kivikautiseksi. Radiohiiliajoitus on tehty alueelta löydetyistä luun kappaleista. 

Arkeologi Jouko Pukkilan mukaan on mahdollista, että Kokkilan Härkämäen rannoille levittätynyt asuinalue on ollut laaja tai että siellä on asuttu useammassa eri vaiheessa. Asuinpaikan ikä voi heittää muutaman kymmenen vuotta suuntaan tai toiseen, mutta varmuudella voidaan sanoa sen olleen pysyvä kivikautinen asumus.

Yleensä kivikautiset asuinpaikat ovat jääneet peltojen alle ja tuhoutuneet maanmuokkauksen yhteydessä. Löydöt ovat olleet vain sirpaleita kivikautisesta elämästä. Härkämäen metsä on onneksi suurimmalta osalta säilynyt. 

Kaivauksissa kivikautisen asumuksen pihamaalle tehtiin metrin levyinen ja neljän metrin pituinen koeoja. Vaikka koeojasta tehdyt konkreettiset löydöt jäivät vähäisiksi, ne ovat tyypillistä kivikautista työstöjätettä: kvartsi- ja kivilaji-iskoksia sekä pieni pintasäle hiotusta kiviesineestä. Ihmetystä herätti, ettei palanutta luuta löytynyt asuinpainanteen ulkopuolelta. Jouko Pukkilan mukaan yleensä se on tavaraa, jota on levinnyt ympäri asuinpaikkaa. Koeojasta löytyi vain kynnen kokoinen saviastian pinnan palanen, mutta sekin oli astian sisäpinnalta. Olisi tarvittu koristeellinen ulkopinnan palanen, jotta asuinpaikka olisi voitu ajoittaa tiettyyn kulttuuriseen ajanjaksoon.

Kaivausten ohessa ympäristöä haravoitiin laajemminkin. Samalta harjanteelta, noin sadan metrin päästä löytyi iso kivilaji-iskos. Hajalöytöjen perusteella arveltiin olevan hyvinkin mahdollista, että tämä on ollut laaja asuinalue, tai että täällä on asuttu useammassa eri vaiheessa.

Lue koko juttu SSSanomista:

PÄIVÄ KAIVAUKSILLA

Armfeltin koulun 8F-luokan oppilaiden kirjoitelmia Härkämäen kaivauksilta

Arkeologiset kaivaukset

Kaivauksilla olimme metsän keskellä, jonne oli kaivettu pieni alue meille etsittäväksi.
Kaivauksen paikalla on kauan sitten ollut erikoinen talo, koska se on ollut pyöreän mallinen.
Kaivoimme kuoppaa lastalla tietyn senttimäärän verran kerrallaan. Kun pääsimme
syvyyteen, josta alkoi löytyä löytöjä, kaikki kivet kannatti näyttää arkeologian ammattilaisille.
Itse löysin yhden löydön. Se oli ihan pikkuruinen kivi, joka oli mielestäni luonnonvaalea ja
kirkas. Työssä piti olla hyvin tarkkana, koska löydöt olivat todella pieniä.
Minun kokemukseni oli hyvä. Päivä meni hyvin nopeasti, eikä työ ollut niin vaikeaa tai
raskasta kuin olin olettanut sinne mennessä. Arkeologin työ ei kumminkaan ole suunnattu
minulle. Työ oli hyvin helppoa, mutta työasento ei ollut minun selälleni hyväksi. Minusta
tuntuu, että työ alkaisi käydä tylsäksi ja kipeäksi pitkän ajan kannalta katsottuna.
Mitä syvemmälle kaivettiin, sitä erilaisemmaksi maa muuttui ja sitä enemmän löytyi
muinaisia löytöjä. Kaivaminen oli hyvin tarkkaa. Täytyi kaivaa tietty määrä, minkä jälkeen piti
siistiä kuopan pinta ja ottaa kuvat talteen.

Kaivaukset
Olimme maanantaina kaivamassa kuoppaa Kokkilassa. Etsimme vanhoja esineitä, mikä oli
kivaa verrattuna normaaliin kouluun. Mieleeni jäi se, kun piti kaivaa 20 senttiä syvä kuoppa
30 x 30 sentin alueelle. En löytänyt mitään, mutta se oli silti kivaa. Arkeologin ammatti ei
kiinnosta minua, koska se oli mielestäni liian tylsää ja samanlaista.

Kaivaukset
Kaivauksella kaivoimme valmiiksi raivatulle alueelle jaetuilla pienillä alueilla. Ensin
kaivoimme 10 senttiä, sitten sihtasimme ämpärissä olevan hiekan ja jatkoimme kaivamista 5
sentin syvyydelle.
Kaivauksella oli kivaa ja erittäin mielenkiintoista päästä tutkimaan löytöjä. Siellä oli mukavat
järjestäjät, joten siellä oli mieluisaa olla. Tykkäsin paljon. Eniten mieleeni jäi, kun eräs poika
löysi ensimmäiset löydöt.
Minusta ei välttämättä olisi arkeologiksi, koska se ei kiinnosta minua niin paljoa. Se vaikutti
silti erittäin mielenkiintoiselta, hienolta ja tärkeältä työltä. Jos tuo työ kiinnostaa, todellakin
kannattaa alkaa opiskelemaan työhön.

Päivä kaivauksilla
Me tutkimme metsässä tiettyä pientä hiekka-aluetta, josta kaavimme lastalla luvallisen
määrän hiekkaa pois. Kaavittu irtohiekka laitettiin ämpäreihin ja ämpäreistä hiekka siivilöitiin
hiekkakasaan, jotta pienimmätkin ja hiekan peittoon jääneet löydöt olisivat löytyneet.
Kaivaus oli kokemuksena erilainen ja ihan uusi. Ajattelin ensin, että olisimme menneet
kaivamaan isoa hiekkakuoppaa, mutta meidät vietiinkin metsään pienelle hiekka-alustalle.
Se oli kivaa ja mielenkiintoista, mutta vähän tylsää ja turhauttavaa, koska työ oli tuntien ajan
samanlaista enkä löytänyt mitään. Minulle jäivät mieleen muiden löydöt, kuten esimerkiksi
vanhat nuolenkärjet ja hienot kivet.
Minua ei itseäni kuitenkaan kiinnosta arkeologin työ, koska vanhat esineet ja muinaiset
löydöt eivät kiinnosta minua niin paljoa. Työ vaikutti minulle ihan siedettävältä, mutta
uskon, että se on arkeologeille kiinnostavampaa ja kivampaa.
Olimme Kokkilassa arkeologisilla kaivauksilla. Siellä kaivettiin maata lastalla ja yritettiin
löytää erilaisia kiviä. Sinne oli jo kaivettu valmiiksi pieni kuoppa, jota aloimme kaivamaan
syvemmälle.
Kokemus oli ihan hyvä mutta vähän tylsä. Reissulta ei jäänyt paljon mitään mieleen. En
löytänyt yhtään mitään paitsi tavallisia kiviä. En ole kiinnostunut arkeologin työstä, koska se
vaikuttaa tylsältä.

Arkeologiset kaivaukset Kokkilassa
Kokkilan kaivauksissa kaivettiin muurauslastalla noin 50 x 50 sentin aluetta ensin 10 senttiä
ja sitten 5 senttiä. Kokemuksesta jäi mieleen se, kun ei tarvinnut mennä kouluun.
Minua ei kiinnosta pätkääkään sellainen ammatti, mutta ehkä harrastuksena se voisi
kuulostaa ihan kivalle. Se vaikutti ihan ok-työlle, mutta en haluisi uudestaan mennä sinne
ryömimään hiekkaan.

Päivä kaivauksilla
Olimme Kokkilassa arkeologisilla kaivauksilla etsimässä kivikauden jäänteitä. Kokemus oli
jännittävä ja mukava. Työkaluina käytimme lastaa, jolla kaavimme maata pois.
Löysin kolme kvartsista keihään tai nuolen terää, jotka oli hiottu teräviksi. Näytin kiviä
arkeologille, joka kertoi niiden olevan kvartsisia iskoksia.
Arkeologin ammatti ei itseäni hirveämmin kiinnosta. Työ vaikutti silti mielenkiintoiselta ja
mukavalta, vaikka välillä oli tylsää.

Päivä kaivauksilla
Olimme maanantaina 23.5.2022 Kokkilassa kaivauksilla. Kaivoimme kaikki pientä 50 x 50
sentin aluetta, jota kaavimme jollain lastalla muutama milli kerrallaan alaspäin. Otimme
kaiken maa-aineksen ämpäriin ja seuloimme sen. Kun sitä oli kaavittu hetken aikaa, löysin
kiven tai jonkun muinaiskiven, joka oli terävä ja pieni.
Omasta mielestäni se ei ollut kovin mielekästä touhua, mutta ainakin vaihtelua normaaliin
koulunkäyntiin. Ammattina arkeologi on varmasti mielenkiintoinen, mutta omasta
mielestäni työ oli tylsää.

Arkeologiset kaivaukset Kokkilassa
Kaivoimme valmiiksi rajattua kuoppaa syvemmäksi löytöjen toivossa. Kokemus oli mukava ja
kiinnostava. Mieleen jäivät erityisesti löydöt, joita tehtiin, ja myöskin itse työ. Itse en
löytänyt mitään, mutta osa luokkalaisistani löysi vanhoja nuolenkärkiä ja muita pieniä teriä.
Minua ei kiinnosta arkeologin ammatti, mutta kokemus oli silti mukava. Työ vaikutti
monipuoliselta ja mielenkiintoiselta, mutta oma mielenkiintoni ei riittäisi, koska työ on
pitkäveteistä eikä aina edes löydä mitään.

YHTEENVETO HÄRKÄMÄEN KOULULAISKAIVAUKSILTA

Arkeologi Jouko Pukkila:

Halikon Armfeltin koulun kahdeksasluokkalaisia oli kahtena päivänä arkeologisilla kaivauksilla tutustumassa kotiseutunsa esihistoriaan. Kohde olikin mitä hienoin: metsämaastossa sijaitseva kivikautinen asuinpaikka, jossa on myös säilynyt asunnonjäännös. Yleensä kivikautiset asuinpaikat sijaitsevat alueilla, jotka jo varhain on otettu viljelykäyttöön eikä niissä ole enää maanpinnalla säilyneitä muinaisjäännöksiä.

Toisin on Angelniemen Härkämäen muinaisjäännösalueella. Mäen korkeimmalla kohdalla on pyöreä, halkaisijaltaan noin seitsenmetrinen kuoppa, jota osittain reunustaa hyvin matala pari metriä leveä valli. Asumuspainanne löydettiin vuoden 2018 Mullankaivajat-hankkeen yhteydessä. Samana vuonna painanteeseen kaivettiin pieni koekuoppa: 25 sentin syvyydestä löydetyistä palaneen luun kappaleista teetetty ajoitus osoittaa luun 5000 vuotta vanhaksi. Vaikka kivikautisia asumuspainanteita tunnetaan muualta Suomesta runsaasti, syystä tai toisesta Varsinais-Suomessa niitä on äärimmäisen vähän. 

Kaivauksen aikana tehtiin neljän metrin pituinen ja metrin levyinen koeoja asumuksen vallista pari metriä lounaaseen alueelle, joka on ollut asukkaiden pihamaata. Koska ajoitus oli tiedossa, odotettiin löytöaineistoon sisältyvän myös keramiikkaa, jonka avulla olisi selvinnyt mihin kulttuurijaksoon asuinpaikka liittyy. Valitettavasti vain yksi mahdollinen saviastian pala löytyi, joka sekin on niin pieni ja kulunut, ettei määritys ole mahdollista. Palanutta luutakaan ei löytynyt, vaikka sitä oli tavattu asumuksen sisäpuolelta. Löydöt olivatkin tyypillistä kivikautista työstöjätettä, kvartsi- ja kivilaji-iskoksia sekä yksi tai kaksi hiotun kiviesineen pinnasta irronnutta sirpaletta. Kunhan aineiston käsittely etenee, saamme mahdollisesti lisää tietoa esineistäkin. 

Ympäristön tarkastelussa löydettiin iso kivilaji-iskos satakunta metriä asumuspainanteesta kaakkoon, joten asuinpaikka on joko melkoisen laaja tai todennäköisemmin siellä on asuttu useampaan otteeseen kivikaudella. Kivikauden loppupuolella on meri vetäytynyt kauemmas ja sen myötä asutuskin lienee hävinnyt.  

Asumuspainanne

Koeojan valmistelua

Koeoja

Jouko Pukkila

Armfeltin yläasteen 8lk oppilaita