Myllyn etsintää ja peltopoimintaa

Kosteanpuoleisista sääennustuksista huolimatta aurinko lämmitti tutkimusretkeämme tänäänkin, jolloin tutkijoina seikkailivat Meri-Halikon koulun kolmos- ja nelosluokkalaiset. Kauniissa säässä oli helppo tarkastaa kohteita ja tehdä peltopoimintaa.          
                                                              Arkeologia ei ole aina aivan suoraviivaista: keskiviikkona molempien tarkastettujen alueiden osalta ennakkotiedot johtivat tulokseen, tänään perjantaina tulos oli niukempi. Kävimme katsomassa kahta aluetta, joista toisessa oli vanhan kartan perusteella ollut mylly tai kaksi. Toinen taas oli hiekkainen peltolohko, joka maaperän, ilmansuunnan, rannansiirtymän ja lähistön muinaisjäännösten perusteella arvioitiin soveltuneen esihistoriallisen ihmisen asuinpaikaksi. Ensimmäisessä kohteessa oli pieni vesiuoma, ehkä myllypuroksi soveltuva, mutta ei merkkiäkään itse myllyistä. Ne ovat ehkä tuhoutuneet, kun Järvikyläntie laajennettiin nykyiseksi – ainakin paikalle oli ajettu isoja lohkareita täyttämään puronotkoa.

Puronvarrelta löytyi kuitenkin mielenkiintoista mukaan otettavaa: sammaloituneet korkokenkä ja mopokypärä. Molemmat voimme varmuudella ajoittaa viime vuosituhannelle ja vuosituhannen viimeisen sadan vuoden jakson loppupuolelle aikahaarukkaan 1950-1990. Löytö sai mielikuvituksen liikkeelle. Ennen uudistietä puron kohdalla on ollut aikamoinen notko ja silta. Mitä onkaan mahtanut tapahtua, kun mutkaisen tien sillan alta löytyy pariton korkokenkä ja mopokypärä? Tuhkimotarina 50-luvulta. Toivottavasti vielä silloinkin haltia loihti uudet kengät mopon kyydissä matkanneelle prinsessalle...

Purolta siirryimme satumaisten pyöreistä kivistä rakennettujen talojen ohi kohti tutkittavaa peltolohkoa. Kookkampaa kivirakennusta kutsutaan Tammenpään portinvartijan taloksi. Perimätiedon mukaan kivet ovat peräisin muinaisista röykkiöhaudoista, joita on Tammenpäässä ollut useita ja joita on siellä vielä myös nähtävillä.

Hiekkaista peltolohkoa tarkasteltiin huolellisesti monen silmäparin voimin, mutta mitään etsittyyn esihistorialliseen asuinpaikkaan viittaavaa ei löydetty. Sen sijaan löytyi nuorehkoja saviastian paloja, tiiltä ja masuuneissa syntynyttä lasimaista kuonaa. Kiinnostavimmat olivat pellon hevoskyntöön liittyvät esineet.

Kauniissa säässä oli mukavaa tehdä peltopoimintaa. Aika riensi nopeasti: röykkiöalueelle ei tänään enää ehditty. Outoa, ettei pellolta löytynyt lainkaan helposti havaittavia liitupiipun katkelmia, ihmetteli arkeologi Elina. Oliko Angelniemi savuton 1600-1800-luvulla?

Taas saimme työskennellä innokkaan ja ahkeran tutkija-apujoukon kanssa. 

Koululaiset dokumentoivat myös itse tapahtumia ns "action-videokameralla"

Jarkko Sonckin aamulla kouluttamat metallinetsijät toimivat itsenäisesti

Tarkkasilmäiset löysivät saviastioiden palasia. Tämän tyyppisiä koristeltuja lasitettuja astioita on tehty Suomessa  ainakin 1600-luvulta alkaen.

Myös luonnonihmeet kiinnostivat. Jättimäinen kantokääpä lähti mukaan koulun kokoelmiin.

...ja kaikki peltopoiminnat paikannettiin ja talletettiin omiin pusseihin.